Omenoita ja tohveleita
Jonkin kerran olen tainnut mainita siitä, kuinka sukuni on vaeltajakansaa - monta sukupolvea taaksepäin on vaihdettu maata aina silloin tällöin.
Tämän keskustelun minulle välitti äitini, ollessaan vierailulla siskoni luona Varsovassa.
Siskonpoika: mummi, miksi sinulla on kaksi kotia, Varsovassa ja Helsingissä?
Äiti: Koska Helsingissä asuu ukki (=mun iskä) ja setä (= mun broidi).
Siskonpoika: miksi sinulla ei ole kotia Okinawalla, siellä missä asuu täti?
Äiti: en osaa puhua japania…
Siskonpoika: no hyvä, kun kasvan isoksi, opettelen puhumaan suomea ja japania (toim. huom. siskonpoika puhuu toistaiseksi vain puolaa), sitten minulla on kolme kotia, Varsovassa, Suomessa ja Japanissa missä junat sanovat “arigato”. <3 <3 <3
Ei omenat kauaksi putoile puista.
–
Eilinen iltajuoksulenkki meinas jäädä väliin, kun jotenkin onnistuin jättämään VFF:t kotiin. Kiukkuinen päivä töissä (vaikka onnistuin kuitenkin lopulta sulauttamaan LabViewin ja MatLabin yhteen niin että LV:ssa asuva data käy nappia painamalla kääntymässä ja analysoitumassa MatLabissa ja tulee takaisin LV:iin nätisti graafiksi) kuitenkin vaati nollaamista Kaichuudoorolla - ja kun sääkin oli mukavan puolikuinen ja aaltotuulinen, otin mukaan offiisin nurkassa kuukausia käyttämättä lojuneet lenkkarit ja lähdin lenkille.
Itku meinas tulla, moneen kertaan. Tuntui kuin olisi juossut styroksmuruilla täytetyt pahvilaatikot jalassa. Rantatien epätasaisuudet pelotti, jalkapöytä ja varpaat oli lukittu pöhnäiseen pehmusteeseen eikä päässeet mukaan juoksutyöhön. Lopetin pahantuulisena kolmen kilometrin jälkeen, viskasin lenkkarit auton takakonttiin ja ajoin tavalliseen tapaan paljasjaloin kotiin.
Tänään otin revanssin Vibram FiveFingereillä, vaikka yleensä en koskaan juokse kahtena peräkkäisenä päivänä. Oi autuutta! Kuin nilkoissa olisi siivet. Vaahtosinhan tästä jo taannoin kun ko. tossut hankin, mutta sanotaan nyt vielä - nämä “jalkineet” ihan tosissaan tuo takaisin juoksemisen ilon jostain lapsuudesta. Inhosin koulussa Cooperin testiä, kunnes hoksasin että on ihan luvallista heittää kesken juoksun lenkkarit ketoon ja pinkoa paljain jaloin…
–
Pitäisikö huolestua, kun en saa nukuttua öisin kun luen mielummin lineaarialgebraa? Ja miksi ihmeessä en koskaan saanut ko. kurssia käytyä kun sitä ihan ilmaiseksi yliopistossa opetettiin?
Yoen blogi on aina viikon kohokohta. Asuin Taiwanissa n. 3v ja tyttöystäväni on sieltä, mutta hänen isoisänsä muutti Taiwaniin Okinawalta, jossa kuulemma taifuuni hajotti aina tehtaan ja hävitti viljelykset. (Isovanhemmistaan ja heidän sisaruksistaan kertomiensa juttujen perusteella veikkaisin kuitenkin, että jalkavaimot ja uhkapelikaverit kävivät liiaksi ukon lompsalle, ja hän päätti aloittaa puhtaalta pöydältä.) Perhe kuitenkin muutti Okinawalta pois jo joskus ennen sotaa, eikä enää kellään taida olla tietoa, missä vanha kotipaikka on. Tämä niinkuin pienenä aasinsiltana [heh, kuva!] miksi blogiasi seuraan.
VFF:t on alkaneet minuakin kiinnostamaan, mutta niillä ei taida tarjeta näillä leveysasteilla.
Quote
Lineaarialgebraa.
Kyllä pitäisi.
Quote
Toni, ihq, kiitos *punastus* Taiwanissa en oo itse vielä käynyt, vaikka siellä ramppaa täkäläiset harva se viikonloppu. Kaverilla on siellä heila, joka toimii oppaana Taipein ulkopuolelle suuntatuvilla reissuilla… joskus meen.
Sota tais tosiaan laittaa koko Okinawan sileäksi, eli eipä siitä vanhasta kotipaikasta varmaan ole paljoakaan jäljellä…
VFF:ejä käyttää tietämykseni mukaan useampikin tuttu Suomessa, tuskin talvipakkasilla mutta kuitenkin.
Anne: mutku mä en muista siitä mitään, ja noi epälineaarisuusjutut jää vähän hämäriksi jos ei ymmärrä eigenvektoreitakaan…
Quote
Ehkä matematiikka alkaa kiinnostaa vasta silloin, kun keksii sille käyttöä. Kyllä minä lukiossa mieluummin kulutin aikani ohranjyvässä tikkaa heittämässä. Kiinnostus ja oikeastaan ymmärryskin heräsi vasta kun numeroille tuli tarvetta teknisempiä sovelluksia koodatessa vuosikymmen myöhemmin.
Sinällään harmi, kun tässä vaiheessa kaikkea mielenkiintoista ei ole enää aikaa opetella - tai sitten menee yölukemiseksi
Quote
Eigenvektoreita ei olekaan keksitty ymmärrettämisen apuvälineiksi vaan laskemisen apuvälineiksi.
Quote
Yoe sun kanssas, mun on varmaan pakko mennä ostaan tommoset kengät jossain välissä, ku vaikka onki ihan kivat kävelylenkkarit, ni…. ni määki haluan siivet nilkkoihin! Mistä niitä Tokiossa löysikään? ^__^”
Quote
Ilahdutat..
Quote
Henri, totta… mutta eroaako laskettavuus ja ymmärrettävyys jotenkin toisistaan?
Kiitos.
Riisa, ainakin Victorian L-Breath - ulkoiluliikkeessä olen nähnyt, tosin ne myy vain kahta mallia, classiccia ja sprinttiä.
Eero, se on tarkoitukseni
Quote
No ainakin kvanttimekaniikassa, jossa eigenvektorit ovat tärkeitä ominaistiloja, lasketaan useimmiten vähän kuin simmut kiinni ja vasta pölyn laskeuduttua ruvetaan miettimään miten tulos ymmärrettäisiin. Tilanne on vähän kuin veturilla ajais pimeään tunneliin ja toivois, että raiteet vie toiselle puolelle eikä indianajonesmaisesti jonnekin rotkoon. Kaikenlaisten kolinoiden, kirskumisen ja valonvälähdysten jälkeen ollaankin toisella puolella valoisassa, voidaan ruveta tulkitsemaan ja, katso, saatiinkin kokeiden kanssa sopusoinnussa oleva tulos!
Quote
Ai sen takia kvanttimekaniikan kurssit ei napannu meikäläisen kohdalla. Minä kun yritin ymmärtää niitä… Ei nyt sitten tullu minusta fyysikkoa, ei.
Quote