lim(\delta t) \to 0 - tuokiokuvia ikuisesta kesästä
Vastapestyt lattiat tuoksuvat mäntysuovalta. Alla räsymatto, yllä hiljaa pyörivä kattotuuletin, talon kaikista avoimista ovista ja ikkunoista kuuluu lintujen laulu. Joku soittaa sanshinia jossain. Kaiken takaa lakkaamaton meren kohina. Aurinko kuivattaa lakanoita ja futoneita valkoisella korallihiekkapihallani.
–
Torstai-iltapäivä töissä. Koodausputki katkeaa kun toisen labran tyyppi tulee juttelemaan, pari tuntia vierähtää kun pohditaan pikkuaivojen mallinnusta ja miten kalsiumionien liikkeitä voisi helpoiten mitata. Kolleega pyöräilee labraan, keitetään kahvit, tarkistetaan vuorovesitilanne. Kolmannen labran apulaispäällikkö ehdottaa siirtymistä katsomaan auringonlaskua Okinawan länsirannan pinnan alta, tsekataan onko sukellusvaloissa pattereita, kukaan ei ota kameraa mukaan joten mantarauskusta ei jää kuvaa. Lopuksi tulista intialaista ruokaa.
–
Okinawan vuodenaikojen määritelmän kanssa on epäselvyyksiä.
Yksinkertaisimmillaan meillä on kaksi vuodenaikaa täällä: se, jolloin laitetaan boileri joskus päälle jos halutaan lämmintä vettä, ja se, jolloin toivotaan että talossa olisi jonkinlainen suihkuveden jäähdytin.
Monimutkaisempi kuvio on se, jossa mukavaa lämmintä kevättä seuraa lämmin kesä, sitten tulee sadekausi, sitten tulee kuuma kesä, sitten tulee taifuunikausi, sitten tulee toinen kuuma kesä, joka hitaasti viilenee päivien lyhenemisen vuoksi talveksi jolloin on hiton kylmä eikä aina edes nouse lämpötila kahteenkymmeneen.
Maapallon liikkeiden tarkkailusta vielä: täysi- ja uudenkuun aikaan vuorovedet on sopivia ilta - ja aamusukelluksille, erityisesti sellaisille joiden välissä nukutaan hiekkarannalla. Puolikuiden aikaan sukelletaan keskipäivällä tai iltapäivällä ja illaksi mennään baariin. Jupiter on kauriin tähtikuviossa.
–
En ole käyttänyt kenkiä kuukausiin, ja fivefingereitäkin vain lenkkeilyyn. Hirvittää ajatus ensi kuun Chicagon konferenssimatkasta, jolla luultavasti joutuu käyttämään jotain vaatteitakin kenkien lisäksi.
–
Kengistä ja jaloista mun piti enemmänkin kirjoittaa, liittyen siihen kun vietettiin keskiyötä saarelaisten kanssa ihaillen kotikylän salskeiden nuorten miesten esittämiä eisaa-tansseja (kunnon kilpailuasenteella naapurikylien porukoiden kanssa). Ja siitä miltä ihmisen jalkojen kuuluu näyttää, ja kuinka niiden kuuluu kestää tuntien tömistys asfaltilla. En nyt jaksa tarkemmin selittää.
–
Kuinka mitkään sanat vois riittää sen kuvailuun, että joka ainut päivä edelleenkin olen aivan äimänä siitä, miten monia sinisen, kultaisen, hopeisen ja turkoosin sävyjä meri voi saada?
–
Aamukahvia on mukava juoda riippumaton varjossa, syöden naapurintädin tuomia dragonfruitseja.
–
Pitäisi opetella sanomaan ei. Erityisesti olisi suotavaa, että jos sinulta kysytään että kun sinulla kuulemma on viulu niin voisitko mennä esiintymään tuonne festareille tunnin päästä, niin osaisi vastata ei, erityisesti kun edellisestä viulutunnista on yli kaksikymmentä vuotta.
Toisaalta, jos olisi osannut sanoa ei, ei ois saanut niitä hillittömiä kicksejä jota saa kun kytkee sähköviulun kajareihin ja vääntää volyymiä isolle. Ja kuinka kansa hiljenee kuuntelemaan, ja jälkikäteen tulee sanomaan että oisit soittanut enemmän.
–
Haussa: basisti.
–
Iltalenkin (jolla olen vihdoin saanut nostettua fivefingers-matkat yli viiteen asfalttikilometriin) jälkeen, kun kuivaan hiuksia suihkun jälkeen, pari naapurintätiä koputtaa porttiin ja tulee sisälle. Ihailevat taloani, ja päättävät että seuraavat bileet (ensi lauantain biitsipartyn jälkeen) pidetään sitten täällä. Mulla ei ole juuri siihen mitään sanomista 
–
Porukkaan kuuluu nykyään myös aasi. Hetkellinen täydellisyys eilisillalta; auringonlaskun jälkeinen punertava taivas, aasi rouskuttaa tienpuolesta ruohonkorsia, istutaan naapuriveljesten kanssa puupölkyillä ja syödään nuotiossa paistettua tapiocaa.
Kuulostaa siltä, että olet löytänyt elämän. Pitäisköhän joskus tulla katsomaan miltä se näyttää?
Asuispa paikassa, jossa ei tarviis laittaa kenkiä jalkaan. Täällä alkaa tulla kylmä.
Quote
*sniiiiiiifff* Mä en ehkä kohta kestä lukea tätä blogia enää. Yhyy! Just oli Hesarissa, että Suomen talvet tulee vaan pimeämmiksi ja sateisemmiksi tästä eteenpäin. Mä lähtisin paremmille leveysasteille vaikka myymään pebaa, mutta kuka tään ikäiseltä mitä ostais.
Quote
Janka, elämästä en nyt vielä tiedä, mutta ainakin on vihdoin tilanteessa jossa ihan joka päivä ei ole kamalaa
Ja kyllä, pitäis tulla katsomaan, vaikka lyhytaikaisella vierailulla tuskin saa oikeaa kuvaa. Jos tänne tulee viikoksi, tää näyttää vaan your average lomaparatiisilta. Todellinen ihmeellisyys tulee arjesta - vaikka luulen että niin on jokaisen elämän kanssa.
Zepa: eikös se ole vain kysymys siitä että oikea kohderyhmä tai mainoslause löytyy?
Mutta vakavammin, mua edelleen (ja joka blogientryssä) huolestuttaa se, että joku vielä lukee nää sellaisena “nännännää, mulla on kivempaa kuin teillä siellä kylmässä” - lesoomisena. Olen varma, että elämä potkii taas jossain välissä päähän ja pahasti - koitan ottaa tän hetkellisen täydellisyyden hengähdystaukona ennen seuraavaa rundia. Ja et sit kun on oikeasti kurjaa, voin lukea entryjä taaksepäin ja muistella miltä tuntui ennen kuin karkoitettiin paratiisista.
Quote
Hmm, taisin saada entryn lukemisesta hyvän mielen. Hassua.
Quote
Oliko ne mantat hienoja?
Quote
Dia, pahoillani jos tämä aiheuttaa häiriöitä
Henri: oli kyllä vain yksi. Se kaarsi viereltämme (< 6m päästä) hämärtyvässä vedessä. Oli näkyvissä vain muutamia sekunteja varmaan, mikä oli hyväksi koska kukaan porukastamme ei hengittänyt sinä aikana. Päällimmäinen mielikuva: jumankeuta, se on ISO!
Quote
Musta on ihana lukea näitä. Tykkäsin tosi paljon sun blogista aiemminkin, mutta nykyisin tuun aina kauhean onnelliseksi siitä, miten vaikutat onnellisemmalta kuin ennen. Vaikka en livenä erityisemmin sua voi väittää tuntevani, toi muutos sun elämässä on jotenkin sellainen, että siitä tulee tosi hyvä mieli. Hmm, onkohan tää jotenkin kipeää ja holhoavaa… Ehkä siinä on sellasta, että vahvistaa omaa mielikuvaa siitä, että elämä voi olla parempaa tai huonompaa, ei ole vain yhtä semmoista ankeutta, johon on tyytyminen.
Quote
Yoe: Huh!! Wau! Tosi hieno juttu, että pääsit moikkaan mantaa. Jotenkin pystyin näkemään tuon kaarroksen mielessäni. Ehkä vielä pääset näkeen kun ne heittelee voltteja feedatessaan..
Quote
Toisaa, itsekin olen hämmästynyt siitä että oli mahdollista lopettaa oman elämän kurjuus tekemällä tiukkoja päätöksiä (vaikka niitä kyllä kaikenlaiset tekniset pakotteet edistikin). Niinkuin Janka joku aika sitten blogissaan sanoi, aika usein on aika selvää mitä elämälle pitäis tehdä jotta se paranisi, mutta sitä vaan ei tule tehtyä… Mulla kävi tuuri, tämä vaihtoehto esiteltiin niin isolla fontilla naaman edessä että ei oikeen voinut sanoa ei.
Henri: tähänastinen mantakokemattomuuteni on muuten pääosin omaa laiskuuttani - työkaverini on juuri lähdössä sukeltamaan toiseen kohtaan Okinawaa, jossa käytännössä takuuvarmasti näkee mantoja. Lukuisia. Joka ainoalla sukelluksella. Itte meen sinne sitten kun oon tarpeeksi kolunnut näitä kotirantoja…
Quote
Paikka, jossa näkee aina lukuisia mantoja??? Perhana kun ei oikein OIST:in listoilta löydy sopivaa vakanssia.
Quote
Pssst… BF pyysi linkittämään tämän: http://www.terraplana.com/vivobarefoot.php
Jokseenkin siedettävän näköisiä “paljasjalkakenkiä”, ainakin miehille. En kyllä tiedä sopisiko noista naisten mallista mikään jakkupuvun kanssa. Niin siis sitä Chicagon konferenssimatkan kenkäahdistusta lievittämään.
Quote
Pauliina, kiitos - Terra Plana näyttää tarjoavan mielenkiintoisia jalkineita. Tosin huomaan että Vibram FiveFinger-mallistoon on tulossa setti “tyylikkäämpiä” jalkineita (http://www.kayakshed.com/prod/vibram-five-fingers-womens-performa.cfm). Estimated shipping date Dec. 27 … eli ei nyt ihan Chicagoon ehdi.
Onneksi mein konferensseissa ei jakkupuvuissa tarvitse kekkaloida. Luultavasti siis pärjään sinisten VFF:ien kanssa… vaatetuksen ongelma on se, että lokakuun Chicagossa tuskin tarkenee myöskään naruolkaintopissa ja lyhyissä shortseissa.
Tarkennetaan nyt vielä, että tokihan mulla on aina välillä jotain jalassa: labrassa labraläpsysandaalit ja aika usein muulloin muoviset rantaläpsyt, maa kun tuppaa olemaan yleensä liian kuumaa ihan paljasjaloin kuljettavaksi. Ja sukeltaessa sukellustossut.
Henri: ehkä sun ei tartte tulla ihan pysyvästi tänne, tuu käymään vain?
Quote
Yoe: kiitos, toivottavasti tulee tilaisuus, toivotaan.
Quote