Korallisaarella tuulee

Tässä tulee tällainen minimipäivitys, tiedonanto että kaikki on kunnossa.

Pahoittelen blogaamisen vähyyttä, mutta oikeasti vähän tuntuu siltä että jos ei ole mitään valitettavaa niin ei jaksa kirjoittaa. Koska nolottaa ihan koko aika tilittää siitä miten on siistiä. Honjitsu mo hare, ijou ga nashi - tänäänkin aurinkoista, ei tavallisuudesta poikkeavaa.

No, P.  kävi viihdyttämässä muutaman päivän ajan ja olemaan seurana paikallisilla love&peace-rokkifestareilla (paikan lähes-ainoana länsimaalaisnaisena oli tavallaan ihan hyvä olla miesseurassa, kun festarialueella oli kuitenkin lukuisia siilitukkaisia Vapaudenpuolustajia). Huomasin että tossa kotimatkan varrella on useampikin kohta josta sopii pulahtaa lähes suoraan autosta kuutamouinnille. Naapuruston väen kanssa on useampikin ilta istuttu, soitettu, laulettu ja juotu. P.  löysi kamerani auton penkin alta, mutta en jaksanut ottaa sitä mukaan tänpäiväisille sukelluksille edes, vaikka tiesin että kohteessa on mahtavat barrakudaparvet.

Tilasin nettikaupasta hyttysverkollisen riippumaton (Hennessy asym hammock) tietämättä, että kyseinen malli on ilmeisesti nyt yhtä trendikäs kuin Vibram fivefingersit (jotka toimii mainiosti räpylätossuina; tilasin uudet, mallia KSO, ja ne on VIELÄ paremmat kuin ne aikaisemmat. Opiskelin riippumattosolmut ja olen nyt nukkunut kuistilla kuunnellen meren pauhua ja itikoiden ininää.

Tienposken bambumaja-kahvilan rakentanut Masa herää aamusin kuudelta ja metsästää puista taistelukuoriaisia, niitä sellaisia mitä japanilaislapset rakastaa. Näin on kohta uusi myyntiartikkeli niiden papan pellon papaijoiden ja jääkahvin ja autonkorjaamisen lisäksi. Saato ja Aya - surffaripariskunta joka asuu perinteiseen okinawalaiseen tyyliin ilman sähköä - piipahtaa välillä ilta-aikaan. Soitellaan sanshinia. Kylän varhaisteinipojat Shintaro ja sen kaverit ammuskelee ilotulitteita ja pyytää mua seuraksi, lupaavat opettaa japania samalla.

Tavallaan negatiivinen on se jutska, että kuumuudesta tai muusta johtuen olen täysin menettänyt normaalin ruokahalun. Aamiaista ei tee mieli, jääkahvilla mennään pitkälle iltapäivään, jolloin nielen järjen ääntä kuunnellen jotain hedelmiä tai mitälie kaloreita eteen sattuu. Eräälläkin kauppareissulla ainoa mikä koriin pääsi oli pieni pussillinen perunoita - siinä toivossa, että jos ne maahan laitan niin ehkä niistä kasvaa perunoita. Tänään sain sentään ostettua banaanin ja muutaman kaljan. Terveellinen ruokavalio, sano. (Kenenkään ei ole syytä huolestua, kyllä mä nälän saapuessa huolehdin siitä että kaloreita nautitaan,)

–

Tullut jotain opittuakin. Usein kun menen juoksemaan ja jätän auton niin julkiselle parkkipaikalle ettei sitä ilkiä auki jättää, laitan autonavaimen takarenkaan alle jemmaan. Viimeksi lenkiltä palatessani oli hiukan hölmömpi tilanne edessä, kun auto oli jotenkin kai nytkähtänyt tai olin laittanut avaimen liian syvälle, kun ei se sieltä millään lähtenyt irti. Onneksi auto on niin pieni ja kevyt että sain työnnettyä sen verran että avaimeen pääsi käsiksi.