Korallisaarella tuulee

Eilen illalla kohtasin ensi kertaa kasvokkain arkki-nemesikseni. Kaikista täällä liikkuvista elukoista inhoan eniten semi-sirkkaa, laulukaskas se ehkä on suomeksi, “laulu” maiäss. Lapsen nyrkin tai pienen linnun kokoinen elukka, huutaa ihmisen äänellä, tuijottaa mulkosilmillä, ja johonkin asetuttuaan alkaa “laulamaan” elli päästämään tauotonta, sirkkelisahaa muistuttavaa ääntä. Ei pure eikä ole myrkyllinen, thank god.

Eräs semi sitten oli päättänyt illalla että kuistini on hyvä areena metelöinnille. Huomasin sen ensin kun se räpisteli linnun lailla ikkunassa, ja istui sitten riippumatolleni. Yrittäessäni hätistää sitä se röyhkeästi lentää päin, rääkyy, tarttuu hiuksiin. Rauhanomaisen hätistelyyrityksen jälkeen yoe oli kuistin nurkassa kyyryssä hokemassa “mene pois, mene pois” ja semi nauraa kuistinlapunvarjosteimella. Ei ihme että täällä uskotaan että metsässä on demoneita.

Metakka oikeasti oli sellainen että laulajasta piti päästä eroon. Hain uskollisen “tappaa nekin elukat joiden nimeä et tiedä”-hyönteismyrkkysuihkeen, hiivin lähelle ja sumutin päin kasvoja. Ei efektiä, paitsi se kun Semi raivoissaan taas hyökkää päin. Onnistun karistamaan semin ja suihkin lisää. Ei näkyvää efektiä, Menen sisälle siinä toivossa että semi päättäisi muuttaa vaikkapa metsään.

Vähän ajan kuluttua sirkkeli lähtee käyntiin, aivan oven suussa. Suljettujen ovien läpikin tekee mieli pidellä korviaan.Varustaudun liekinheitintä muistuttavalla grillisytyttimellä ja superkirkkaalla LED-valolla ja löytän semin sirkkelöimästä pihakivetykseltä (jota P hellyyttävästi kutsui hautausmaaksi, kivetys kun koostuu korallinpaloista, sumpukankuorista ja muista luista). Ilmeisesti myrkytys on jonkin verran tehonnut sittenkin, semin liikkeet ovat hitaampia mutta uhmakkaasti se kääntyy minua päin.

Nostan puutarhasta ison ja painavan kiven ja tiputan sen semin päälle. Laulu katkeaa, mutta jatkuu kun nostan kiveä. Joudun lyömään eläinparkaa järkäleellä parikin kertaa ennenkuin se hiljenee lopullisesti.

Morkkis jatkuu aamuun asti, kunnes herään siihen kun uusi semi mekastaa hyttysverkossa.

Perkule, torakat sentään osaa olla hiljaa!