Korallisaarella tuulee

Päiväkahviseuratta furuzamamilla

Oikeastihan arki täällä on ihan sitä samaa kuin kaikkialla muuallakin: aamuisin pitää mennä töihin, laskut pitää maksaa, roskat pitää viedä ulos. Niin että ei tarvitse itkeä siitä. (Tiettyä eksotiikkaa siitä tietysty voi saada, että siinä missä hesassa voi nähdä naapurinsa pesevän autoa, minä näin ukon kylvettämässä taistelusonniaan meressä.)

Mutta juhlapäivä voi olla silti aika erijees: allekirjoittaneelle kun tuli 35 lasiin, matkustin laivalla Zamami-saarelle (ei sitä voi juhlapäivänä olla sillä samalla paratiisisaarella jolla huolehtii roskienvientipäivistä), snorklasin puoli päivää ja astelin illalliselle tuttavaperheen luo. Olivat sitten laittaneet pöydän koreaksi: grillistä kannettiin aivan törkeän hyvin paistettuja aguu-porsas-shisho -kääryleitä, sipuliyakitoreja, naudanfilettä ja HANHENMAKSAA (Bosu, paikan pomo, oli jostain saanut sitä jonkun kilon). Särpimenä ranskalaista shampanjaa ja hyviä viinejä, puhumattakaan paremmista awamoreista, ja kaiken kruunasi 11-vuotiaan Ryotan itsetekemä synttärikakku. Tanssittiin hulaa ja laulettiin, jopa Jeeves rentoutui sen verran että suorastaan äityi vitsailemaan oman asemansa kustannuksella, ja isäntäkin juopui tuomastani puolalaisesta vodkasta niin että lupasi seuraavaksi päiväksi spesiaalisukellusreissun kohteeseen jonne juuri koskaan kukaan ei pääse.

Se on hyvä, että sukelluskamerani on jossain kadoksissa, muuten pitäisi tähän taas kaikenlaisia todisteita laitella, nyt riittää kun kerron että oli ainaki NÄÄI iso hai ja paljon tonnikalaa ja rauskua ja kilpikonnaa ja joku lentokoneenpala ja maailman täydellisin virtapätkä jossa koko porukka kellui ympärisinisessä puolivedessä päät alaspäin satoja metrejä.

–

Kirjoitin tähän aika paljon lisää kaikenlaista, mutta bugi tuli ja söi sen. Olkoon, meni taas nimittäin aivan turhaksi omaan napaan tuijotteluksi.

–

Michael Jackson on kuollut. En nähnyt koskaan livenä. Tuli paha mieli kun töissä tyypit vaan röhötti että good riddance sellaisesta pervosta. YouTube on pyörittänyt tässä nyt jonkin aikaa vanhoja live-esiintymisvideoita, eikä voi muuta kuin ihailla. Jacksonin BAD-levyn kappaleet tulee ikuisesti assosioitumaan pimeisiin myöhäissyksyn iltoihin kotitalon edessä olevalla nurmikolla, jossa pihan jengiläisten kanssa kuunneltiin mun maailman hienoimmalla keltaisella kasettimankallani niitä, pelattiin fudista, leikittiin sirkusta ja … kröhöm … häkkikellarikuuruhippaa.

Kummallisin ajatus joka aiheesta päähän putkahti illan juoksulenkillä: onkohan mitään toivoa, että joku jossain tulisi ajatelleeksi musiikillisesti ja motorisesti noin nerokkaan henkilön pikkuaivojen säilömistä meidän pikkuaivotutkijoiden iloksi?