Korallisaarella tuulee

Olen hankkinut valtaisan määrän kaikenlaisia taikakaluja, joiden tarkoituksena on karkottaa torakoita, hämähäkkejä, termiittejä, supermuurahaisia ja kaikenlaisia muita eksoelukoita. Käytin puolikkaan iltapäivän asetellessani loukkuja ja karkottimia strategisiin paikkoihin. Neuroottisella vimmalla luuttuan lattioita ja keittiönnurkkia ettei sinne jäisi vaan mitään minkä joku elikko voisi katsoa ruoaksi. Kuivamuonat, murot, jauhot ja sokerit on kaikki tiukasti suljetuissa säiliöissä (donotiitin kera).

Kaikki tämä kuitenkin tuntui viime yönä turhalta, kun valvoin yötä yhden ainoa itikan ininän vuoksi. Kiroilin, että mua loppujen lopuksi haittaisi paljon vähemmän keittiössä tai makuuhuoneessakin hipsuttava torakkatäti kuin tämä yksi inisijä. Niin kauan kun se ei kuitenkaan kiipeäisi naamalleni. Mietin myös kauhuskenaariota, jossa itikan oppivat että ihmisen iholle pääsee huomaamattomammin kävelemällä kuin lentämällä. Brr.

–

Yhtäkkiä on ruvennut lämpimäksi täällä. Sunnunta-iltapäivänä pöytäkoneen sisuskaluja ruuvaillessani kirosin kun ei pysy meisseli käsissä kun hikoaa niin pahasti. Pakkasin autoon räpylät ja maskin ja siirryin lepäilemään saareni rantavesiin. Kuumimman ajan päätyttyä köröttelin kuoppaisia viidakkomäkiteitä takaisin kotiin (tämä on se syy miksi se maasturi piti hankkia), käynnistin katossa olevan tuuletuspropellin ja nautiskelin parin tunnin siestat. Elämä on rankkaa.

–

Kotiin ajaessani näin tietä ylittämässä käärmeen, ison ravun sekä kilpikonnan.

Ymmärrän hevosia. Pimeällä säikyn ihan perinpohjin jokaista näkemääni pitkäsuikeaa, luikeronmuotoista asiaa, kuten naruja, ja banaaninlehdensuikaleita. Häilyvässä valossa ne tuntuu aina liikkuvan. Tähän mennessä olen nähnyt kolme habu-käärmettä, toistaiseksi ei kovin lähellä kotiani mutta silti.

–

Olen hankkinut autooni iPod-telineen sekä sellaisen hopeanvärisen jutun mikä laitetaan tuulilasiin ettei kojelauta sula.  Se toimii myös hyvin penkinsuojuksena kun kyytiin tulee märkä sukeltaja. Ymmärtänyt olen myös, että sen sijaan että näkisi kovasti vaivaa teipatakseen autonavaimen kylkeensä juoksulenkin ajaksi, auto laitetaan lukkoon ja avain renkaan alle talteen.

–

Kosteuden kanssa saa taistella. Ostin valtaisan läjän donotiittia, ja olen lätkinyt sitä kaikkiin komeroihin. Myös kaikenlaisia homeenestonappeja - kauhukseni huomasin, että uber-siisteihin tokio-korkosaappaisiin oli ilmestynyt pintaan harmaita läikkiä… Nyt ikävää on vaan se, että kaikki vaatteet varmaan haisee loppuelämäni koipalloilta ja sellaisilta. Sänkyyn löytyi kosteutta imevä välipatja. Saattaa olla, että silti joudun jossain vaiheessa turvautumaan johonkin sähköllä toimivaan laitteeseen selvitäkseni…

–

Aamulla tarkistetaan säätiedotuksen lisäksi myös vuorovedet. Hassua, miten olen selvinnyt tähän asti elämässäni täysin piittaamatta siitä, missä merivesi on.