Korallisaarella tuulee

Yhdeksältä aamulla, 29.5 astetta varjossa. Taifuuni laimeni sen verran trooppiseksi myrskyksi ettei se jaksanut lingota ilmaa raikkaaksi tai kuivaksi, joten kun käveli aamulla Wakon Zavas-klubille urheilemaan S:n kanssa kastui ihan yhtä paljon kuin jos olisi mennyt sinne eilisillan sateessa. Tuuli on märkä kuin suoraan saunasta puhaltaisi. Ei, en valita, en lainkaan - salilla sentään on hyvä ilmastointi niin että kardiokoneessa hikoili vähemmän kuin ulkona. S ja Franck suunnittelee (jo kolmatta kuukautta) kuntoklubiin liittymistä, ja mä sain nyt tilaisuuden vaikuttaa suunnitelmiin leikkimällä kuntosaliohjaajaa S:lle - ja nauttia tilaisuudesta kerrankin höpistä tyttöjenjuttuja. Japanilaiset shampoot ja kosmetiikka-aineet on ihanhirveitä, karvanpoistovahaa ei löydy (kummallista, mutta nää käy siistimänsä säärensä hoitoloissa, ei nyt kukaan itte lotraa aineilla), ja pitäis löytää siskon häihin pukuun sopiva olkapäidenpeitin (kirkkoon ei mennä Puolassa paljain olkapäin; niin ja tarttis tehä jotain käsivarsille) ja kengät ja ja… S on ranskalainen muoti/design/mainos-suunnittelija joka tekee freelancerhommia Tokiossa, mulla on vakaa usko että se osaa auttaa mua myös sen hatun löytämisessä. Sisko nimittäin toivoi että mulla olis paitsi tietysti hääpukuun sopiva asu myös hattu. Punttiksella on tullut ny pariin kertaan katottua neljiä häitä ja yksiä hautajaisia, inspiraatiota sieltä niin.
Jotenkin hämmentävä olo sen suhteen että sisko menee naimisiin. Kyseessä on siis pikkusisko, joka tosin on lähes heti kapaloista päästyään ollut aikuisempi ja asiallisempi ja tyylikkäämpi kuin minä; nyt se on sitten päässyt tässä Elämä-pelissä lähestulkoon voittosuoralle, on korkeakoulututkinto, ura arvostetussa yrityksessä, oma (maksettu) asunto, auto ja avioliitto. Lapset, koira ja hevonen odotettavissa (järjestyksestä en tiedä) varmaan ennen kuin mä edes pääsen yli sen hämmästelystä että mitähän mä täällä Japanissa nyt muka teen. Lupaan tyrskiä itkua häissä ihan lopun hääseurueen edestä.
Toinen lähettämäni postipaketti saapui eilen; meni hiukan yli viikko, mutta ilmeisesti tulliviranomaiset oli sitä mieltä et hei kukaan EI voi lähettää itselleen 4:n kilon pakettia jossa lukee päällä vain että “hair color” ja olivat päättäneet aukoa sen. Gringos Locos, taas. Nyt on siis hiusten väri turvassa jonkun aikaa; tämä on hyvä koska tällä hiustenpesutahdilla väri on vain muisto syyskuussa.
Eurooppa on jotenkin rikki. Tai meidän yhteys sinne. Hölmöä. Ei pääse lukemaan päivän blogikierrosta officen koneella, pakko oli lukea sitten keitailla. Voisittekste lakata käyttämästä ääkkösiä niin mul ois helpompaa:)
Söin tuossa ennen salille menoa ‘tiivisteaterian’, niitä foliopakettiin laitettuja hedelmänmakuisia alkulimoja, joilla oon useasti pärjännyt. Ny alkaa olla jo nälkä, ja asiaa jonkun aikaa ihmeteltyäni tarkistin paketin kyljestä ravintotiedot: energiaa - 0 kcal. Kumma, maistui ihan samalta kuin ne joissa on se 180. Mut ei se mitään, elopainoni on taas sillä paremmalla kymmenluvulla, ehkä tässä jopa voisi vähän hoikistua nii kehtaisi mennä vaatekauppaan.